Taustoja

 

Isäni alkoi kuljettamaan minua mukanaan mettäreissuilla jo 3-4 vuoden iässä ja siitä se innostus sitten lähti. Kortin suoritin noin 12 vuotiaana ja sen jälkeen olenkin vaihtelevasti metsästellyt. Isän kanssa tuli kuljettua mukana hirvi- ja jänisjahdissa sekä sorsastamassa. Myös keväisin käytiin ampumassa piisameita sekä loukkupyyntiäkin tuli harrastettua. Isäni kävi usein myös kyttäämässä peuroja sekä pienpetoja mutta jostain kumman syystä minua ei siihen hommaan kelpuutettu mukaan. Taisin olla hieman kärsimätön tapaus..

Isälläni oli aina ajokoiria, suomalaisia sekä yksi biigulakin. Edesmennyt kummisetäni Jaakko Silvola oli myös innokas ajokoiraharrastaja ja sitäkin kautta sain lisäyllykettä aloittaa touhuilua ajavien koirien parissa. Ensimmäinen"oma"koira oli siskoni luona asunut beaglenarttu josta sitten kasvatusinnostus lähtikin. Taru oli ylikorkea narttu joka ajaa kilkutti ihan mukavasti, samaten sen jälkeläiset olivat ihan toimivia reppukoiria.

17 vuotiaana muutettuani omaan talouteen, tuli koiran hankinta ajankohtaiseksi ja isäni yllyttämänä matkasi minulle musta pystykorvainen Suomussalmelta. Vuosi oli siis 1995 ja koira Karhunkaira Musti eli kotoisammin Roope. Roope oli jostain kumman syystä jäänyt kasvattajalle käsiin ja olikin jo yli 5kk ikäinen tullessaan meille. Roopen myötä alkoi hirvijahti ja sen aloitusta joka syksy odotankin kuin kuuta nousevaa. Roopesta tulikin parhain koirani tähän mennessä, johtuen varmasti siitä kun käytin kaiken aikani koiran kanssa temuamiseen. Roope kulki aina kaikkialla mukana. Roopen myötä syttyi rakkaus tuota mahtavaa rotua kohtaan, ajokoirat ovat ihan ok mutta kyllä se musta pystykorvainen...siinä on sitä jotain!

Olen myös suorittanut tuomarikortit hirvelle ja karhulle.  Kortin päivityskin on hoidettu eli olen muiden koiramiesten/-naisten käytettävissä. Suunnitelmissa on myöskin käydä Kennelliiton kasvattajakurssit ja hankkia pätevyydet kehätoimitsijaksi sekä ajokokeisiin(mahdollisesti isoille ja maastonakeille).

Harrastusta on hieman rajoittanut tuo jälkikasvun ilmaantuminen kaksin kappalein. Nyt kun tytöille on tullut enemmän ikää olen jälleen uskaltanut panostaa harrastukseen enemmän ja uudet koiratkin vaikuttavat täystuhon lailla taloudessamme. Harrastuksen jatko mietitytti pitkään kun minulla todettiin lihasheikkoussairaus sekä paha sydänvika ja siksi asennettiin tahdistin. On ollut melkoisen haasteellista opetella ampumaan vasemmalta puolelta oikeakätisenä ihmisenä. Yritin aikani ja totesin luovuttavani suosiolla, opettelin sitten ampumaan pitäen perää käsivartta vasten. Hieman sekin vaatii kikkailua mutta en oikein osaa pysyä pois metästä, taitaa olla jo enemmän elämäntapa kuin pelkkä harrastus.

Tammikuussa 2010 aloitin riistamestarin opinnot Porin Winnovassa ja toivottavasti saan joskus kaikki näyttökokeet suoritettua. Meillä oli aivan mielettömän upea porukka kasassa ja kiitokset kuuluukin koko luokalle eli Jari Inkiselle, Ari Laurilalle, Ari Kärkkäiselle, Lari Myllymäelle, Rauno Elolle, Jomppe"Erä-Jorma"Laakkoselle, Markku Jaloselle, Juhana Rytiojalle, Pekka Finnbergille ja Pekka Luomalle sekä mahtavalle opettajallemme Juha Virtaselle. Tällä porukalla on hirmuisesti tietotaitoa ja yritänkin aina kuunnella korvat hörössä. Syksyllä pääsin ensimmäistä kertaa karhujahtiin mukaan luokkamme kanssa ja tuo oli kyllä sellainen kokemus jota en koskaan tule unohtamaan, siitä ISOT kiitokset Jarille!!!! Myöskin Viron reissu tällä porukalla oli kyllä mieleenpainuva, sikahauskaa oli! : P

Toistaiseksi aika on melkoisen paljon "kortilla" joten keskitymme pitkälti metästykseen koe- ja näyttelytouhun jäädessä vähemmälle huomiolle omien koirien kanssa.

Jatkoa toivottavasti päästään kirjoittamaan ajan kuluessa...

 

Nena, taustajoukoissa pienet neidit Minnéa ja Wilhelmina sekä Jukka Kujala